Pöytäseurueessa istuva kansantanssiseura Motoran aktiivi Anton Korpelainen on hetken kuulolla lavan suuntaan ja kuittaa naurulla:

- Ei ne taida tietää itsekään.

Etnorock-niminen kokoonpano laulaa huitukoista, joita ei huolita. Yhtye lämmittelee Kerubi Folkiin valunutta yleisöä kunnon kinkereihin.

Kerubin Kuppilan viimeisten kansanmusiikki-iltamien kunniaksi on tarkoitus tanssata valomerkkiin asti.

Uutta ja parempaa

Sana viimeinen on viime aikoina toistunut kuppilan yhteydessä joka käänteessä. Niskakadulla sijaitseva ravintola sulkee ovensa lauantaina 30.1. pidettävien Lähiöbileiden päätteeksi. Lippuja on jätetty ovelle kello 18 alkaen myytäväksi. Ravintolapäällikkö Elli Sirviö kannustaa pukeutumaan lähiötyyliin.

Teemaillat ovat muodostaneet toiminnan merkittävän osan. Kuppilassa on pelattu bingoa, annettu tilaa uusille yhtyeille Open Stage-iltamissa ja pidetty kulttuurituotteiden vaihtotoria.

Kansanmuusikoille rokkikuppila on ollut mieluisa keikkapaikka.

- Harmi että tämä loppuu. Vielä ei ole tietoa siitä, missä pidämme iltoja jatkossa, sanoo Eve Pietarinen.

Sijoituspaikka on hakusessa myös Heikki Piiraisella. Kuppilan asiakkaille tuttuakin tutumpi partasuu aikoo lauantain jälkeen asettua lomavaihteelle ja sihdata tulevaisuutta hötkyilemättä.

- Tieto kuppilan loppumisesta tuli jo pari kuukautta sitten, että sikäli olen ehtinyt tottua. Harmillisistakin asioista yleensä nousee aina jotain uutta ja parempaa, mies paketoi pohdintansa ja tyrkkää dj-pöydän takana uuden levyn soittimeen.

Rento meininki

Open Stage-ilta tuo kuppilaan välittömän tungoksen. ”Olet mulle pelkkää lihaa”, julistaa punk-yhtye Räkäpaska baarin nurkasta. Naisten torhakka setti palkitaan isoin käsin.

Iltamien tavoite on ollut madaltaa kynnystä lavalle nousuun ja tarjota valtavirrasta poikkeavaa livemusiikkia. Isäntänä toiminut Antti Rask uskoo, että lava voitaisiin pystyttää jatkossakin.

- Aktiivisista ihmisistä se on kiinni. Itselläni proggiksia on tulossa, musiikkihommat jatkuvat, sanoo Rask ja nousee sohvalta. Kalle Kaasinen esittää lavalta toiveen, kitaraa pitäisi saada kovemmalle.

Kanta-asiakkaalle tuttu ravintola on kuin sydämen valittu; sen lämpöiseen syliin on aina mukava palata. Peräpöydässä istuvat Jukka Luukkonen, Kerttu Väistö ja Janne Suhonen ovat palanneet usein.

- Rokkenroll, mahtava seura ja rento meininki. Elikkä olohuone, Suhonen perustelee kantakuppilansa ylivertaisuutta.

- Kun menet etelään, ihmiset tietävät Joensuusta kaksi asiaa: Ilosaarirockin ja Kerubin Kuppilan. Siis ainakin rokki- ja taiteilijapiireissä.

- Siis niissä sivistyneissä piireissä, Luukkonen täydentää.

Väistö ja Suhonen ovat ystävystyneet kantabaarinsa hämyssä. Naamat ovat tuttuja, mutta joka syksy ravintolaan tulee uuttakin kantapeikkopotentiaalia.

- Osa opiskelijoista on tullut kuppilaan, eikä ole sitten muistanut lähteä kotiinsa ollenkaan, Suhonen vahvistaa.

Bingomummo jää

Väistö ja Suhonen asuvat lähistöllä, joten olohuoneeseen on ollut helppo poiketa. Maalle Noljakkaan muuttanut Luukkonen hakeutuu seuraan ”viikoittain”.

- Nyt kasvaa puhelinlasku, se on varma. Pitää aina soitella ihmisille, että missä ne ovat ja missä nähdään, Väistö sanoo ja kääntyy Luukkosen puoleen.

- Miekin voisin sinne Noljakkaan... olisi halvempi vuokrakin. Sama olisi nyt, kun ei ole enää olkkaria.

Yksi jää Kerubin Kuppilaan, nimittäin Bingomummo. Jos Kerubi vielä joskus kaupunkiin saadaan, Henna Snellman lupaa kaivaa alter-egonsa naftaliinista.

Mummo on johtanut lauantaibingoja jämäkällä otteella. Säännöt ovat olleet selvät, bingolappujen ääressä ei kiroilla eikä remuta.

Voittajaa saattoi kohdata mäihä.

- Joskus alkuaikoina annoimme palkinnoksi löytötavaralaatikossa pari vuotta olleet Conversen kengät.

Taru Väänänen