Kaupunginvaltuusto keskustelee silloin palvelusuunnitelmasta, jonka polttavin yksityiskohta saattaa olla lukioverkko.

Koulutustoimen markkinoimasta suurlukiovaihtoehtosta ilkeämielinen voisi heitellä jopa salaliittoteoriaa: kun isoksi pahaksi möröksi nousee jättilukio, alkaa Yhteiskoulun lukion ja Niinivaaran lukion yhdistäminen toisaalla ja Lyseon lukion säilyttäminen toisaalla näyttää suorastaan hyvältä vaihtoehdolta.

Ja ennen tätä suurlukiokohua kun nimenomaan Jykin ja Niikan paiskaaminen yhteen herätti nuorissa itsessään suurta vastustusta.

Miksi kaksi toimivaa ja harvinaisen hyvähenkistä erikoislukiota pitää tuhota?

Miksi samaan pihapiiriin pitää laittaa kaksi niin erilaista ryhmää kuin urheilijat ja muusikot? Miksi nimenomaan Lyseon lukio on niin pyhä, että se pitää säilyttää, eikä jompaa kumpaa erikoislukiota voi yhdistää sen kanssa?

Nuo ovat nettikeskusteluista ja livetilanteessa sivukorvalla kaapattuja nuorten omia repliikkejä.

Lukiolaisten oletetaan osaavan jo käyttäytyä sivistyneesti, mutta peruskoulujen pihoilta on jäänyt syvät ennakkoluulot.

Hippihörhöjen ja muskelipullistelijoiden välillä on ollut reipasta turpaanvetoa, joka ei unohdu ysiluokan kevään ja ensimmäisen lukiosyksyn välisenä kesänä.

Avarakatseisuutta pitää korostaa: siellähän ne yhteisen ja monipuolisen kurssitarjottimen äärellä ennakkoluulot karisevat. Eihän rajoja pidä rakentaa vaan päinvastoin madaltaa.

Tikkurilassakin kuulemma kaikki saavat olla rauhassa ilman pelkoa kiusaamisesta, koska suuressa massassa persoonallisenkin näköiset yksilöt sulautuvat joukkoon.

Voi se noin ollakin. Voi olla myös niin, että Vantaalla resurssit ovat erilaiset kuin Joensuussa.

Tikkurilan rehtorikin korosti täällä käydessään, että Vantaalla nimenomaan on tehty selvä linjanveto, että tällä vaalikaudella koulutustoimesta ei säästetä, vaikka maassa olisi millainen lama tahansa.

Ettäkö tämä kirjoitus lietsoo ennakkoluuloja muusikoiden ja urheilijoiden välille?

Ei lietso.

Kirjoittajasetä arvostaa niin rehtiä jääkiekkoilua kuin rytmikästä nuorisomusiikkiakin ja on toimittajana valmis rakentamaan sankaritarinoita sekä sitkeistä hippifriikeistä että sisukkaista muskelinuorista.

Valtuustosalissa vain olisi joskus kiva kokea asiallinen mutta hurskastelematon keskustelu, jossa vallitsevaa reaalitilannetta ei peitetä sulosanoin kauniin idealismin alle.

Ennakkoluuloja pitää poistaa, mutta pelkoja ei saa vähätellä.

Aimo Salonen