Pakinoitsija Olli kirjoitti aikoinaan, että ”vaikeata on autoon päässeen jalankulkijan olla moittimatta jalankulkijoita”. Yleisesti ottaen näistä autoon päässeiden jalankulkijoiden toimista puhutaan liikenteenä ja autojen ulkopuolella liikkuvista kevyenä liikenteenä.

Jonkinlaista sukulaisuutta termien käytössä voi nähdä politiikan puolella, jossa vasemmistoon kuuluvien puolueiden puhutaan tekevän politiikkaa, ja oikeistoon kuuluvien hoitavan yhteiskunnallisia asioita.

Kokonaisuutena liikenne on monen osatekijän summa. Etenkin Joensuun ruutukaava-alueen osalta voisi varmaan aihetta olla toiseen suuntaan liikkuvaan arvosteluun kuin pakinoitsija Ollin heitossa.

Liikennetilasto kevyen liikenteen osalta olisi huomattavasti synkempi, mikäli autoilijoiden ylivallan edessä ei joustettaisi. Näin on esim. tehtävä valitettavan monen suojatien - oikeammin näennäissuojatien - kohdalla. Kadun voi ylittää oikeasti, turvallisesti ja pelkäämättä vasta autojen mentyä. Sääntöjen mukainen ylitys kun voisi pahimmillaan johtaa ennenaikaiseen muistosanojen lausumiseen.

Liikenneturvallisuuden parantamisessa liikenneympäristön kehittämisellä on oma osansa, ellei kehittäminen lopulta johda siihen, että turvallisuushyöty ulosmitataan kasvaneella vauhdilla. Tärkeämpi ja merkittävämpi, joskin huomattavasti vaikeampi osuus on liikenneasenteisiin ja asenteisiin yleisemminkin liittyvä vaikuttaminen. Olisihan se hienoa, jos joku päivä motorisoituun liikenteeseen liittyvä kukkoilukulttuuri saataisiin pois. Osaltaan tästä kulttuurista kertonee se, että liikenneturvallisuustilaston mukaan esim. mopokolarit ovat lisääntyneet roimasti.

Monestakin syystä suunnittelua tulisi kääntää huomattavasti enemmän kevyen liikenteen lähtökohdat paremmin huomioivaksi. Tällä on - mikäli kevyen liikenteen ja muun liikenteen yhteispeli saadaan kaikkinensa saadaan paremmaksi - vaikutusta liikenneturvallisuuteen. Pienemmät määrät motorisoitua liikennettä taatusti lisäävät liikenneturvallisuutta.

Yhä vieläkinkö liike-elämän piirissä linja-autolla, polkupyörällä tai kävellen tulevaa asiakasta vähätellään, kuten joitakin vuosia sitten?

Joissakin kiinteistöissä näyttäisi olevan vallalla polkupyöriin kohdistuva hyljeksintä. Telineitä ei ole ja pyörien koetaan rumentavan seinustaa. Vaikka kaupunkikeskusta-alueella yksi polkupyörä todennäköisesti merkitsee yhtä henkilöautoa vähemmän liikenteessä - ja myös turvallisuutta - tuntuu olevan hinkua siihen, että kadut, kadunvarret ja piha-alueet yhä edelleen täyttyisivät autoista. Kehitystä se ei mielestäni edistä vaan pikemminkin taantumaa ajattelun ja sitä kautta toiminnan tasolla.

Joensuun kaupunki suunnittelee parhaillaan palveluverkkorakenteitaan seuraavan kymmenen vuoden jaksolle. Samantyyppisesti voisi tulevaisuuteen tähyillen tarkastella nykyistä liikennekulttuuriamme ja siihen liittyvää asennoitumista. Turvallisuus, ekologisuus, yhteisön äänimaisema ja tilankäyttö, ihmisten fyysinen ja henkinen terveys ei ehkä kestä jatkuvalla kasvupotentiaalilla laukkaavaa henkilöautoriippuvuutta. Samalla se kierre, missä henkilöautoilun kasvu aiheuttaa henkilöautoilun kasvua tulisi saada poikki hetimmiten. Ainakin ennen vihonviimeistä linja-autovuoroa tai bensiinilitraa.

Marko Haakana