Se on hetkeä ennen stadionille tuloa, ja tv-kuvan kautta se on tuttu Keski-Euroopassa saakka.

Se on se nousu, jossa taustalla häämöttää Höytiäinen, ja jossa huoltajat ja valmentajat juoksevat rinnettä pitkin ja huutavat huohottaville urheilijoilleen.

Rinteessä nousun vieressä on se innokkain yleisö — venäläiset varsinkin lippuineen.

- Siinä pitäisi jaksaa vielä ponnistaa se viimeinen ponnistus ja ottaa ne muutamat sekunnit pois, ratamestari Pertti Mölsä kiteyttää.

Tosi hiihtäjä jaksaa liu´uttaa

Ampumahiihdon maailmancupin kiertäjät ovat jo sen luokan kestävyysurheilijoita, että he kyllä jaksavat painaa seinänousussakin.

Paikan haastavuus tuli ilmi vaikkapa viime kevään maastohiihdon SM-kilpailuissa, missä vapaan hiihtotavan kilpailua seuranneet pystyivät erottamaan selvästi kastijaon: ensin tuli se heikkokuntoisempi alkupää, ja sitten taso koveni.

- Tuo jaksaa jo liu´uttaa, joku kiteytti kevään 2009 SM-kilpailun siirtymävaiheessa, missä alkupään starttaajat alkoivat vaihtua kovemman luokan hiihtäjiin.

Maaliskuussa 2010 ratamestari Mölsä katsoo miettiväisenä seinänousua.

- Kyllähän tuossa erottaa sen, kellä vielä voimia on, ja kuka vielä jaksaa liu´uttaa. Huonompikuntoisethan menee melkeinpä kävelemällä tuon mäen ylös, Mölsä myöntää.

Tulevana viikonloppuna mäkeen kävelijöitä tuskin näkee.

- Kyllä ne on hiihtäjiä kaikki, Mölsä tiivistää.

- Normaalimatkoilla eli miesten kahdellakympillä ja naisten viidellätoista saattaisi viimeisillä kiekoilla väsy iskeäkin, mutta ei tulevana viikonloppuna semmoista tapahdu. Eihän siinä takaa-ajossa ole kuin 12,5 kilometriä.

Keskiraskas tulo ampumapaikalle

Haastava paikka se joka tapauksessa on. Kuinka paljon siis edessä oleva ammunta ratkeaa jo seinänousussa?

- En minä usko, että seinänousu ampumiseen vaikuttaa, Mölsä kiistää.

- Sääntöjen mukaan rata pitää olla suunniteltu sillä tavalla, että ampumapaikalle tultaessa pitää olla semmoinen palauttava lasku, että saa mennä sauvoitta luistelemalla.

Kontiolahden radalla toki riittää raskautta. Jo reitin varrella on seinänousun lisäksi kaksi muutakin nousua, ja stadionille tulleessa kaksi siltaa tuo vielä sykettä lisää.

- Ei tämä ampumapaikalle tulon kannalta helpoin rata ole. Sanoisin, että palautumisen kannalta tämä on semmoinen keskiraskas, Mölsä miettii.

Rata viimeistellään yöllä ennen kilpailua

Haastattelua tehdään huikaisevan kauniina pakkasperjantaina.

- Tätä päivää on odotettu. Alkuviikosta ratoja ei ole kannattanut tehdä, kun joka päivä tuli lunta niin, että toivotonta se olisi ollut, Mölsä kertoo.

- Sehän veti laattana lunta siinä latukoneen edessä ja teki aina semmoisen aallonharjan.

Haastatteluhetkellä oli tiedossa sääennusteet torstaihin saakka, ja ne lupasivat sopivaa pakkasta ja jonkin verran myös lumisadetta.

Kilpailujen aattoon Mölsä toivoo yöpakkasta.

- Aikaisempinakin maailmancup-vuosina radat on ajettu yöllä, että ne jää sopivasti kovenemaan vielä aamupuolen pakkasissa, Mölsä paljastaa.

- Päivällä kun on yleensä pakkasta semmoiset 2-3 astetta tai mittari menee nollaan, niin yöllä ajettuna radat kestää.

- Ajamisen ajankohta riippuu säästä. Joskus ne on ajettu iltayöstä, mutta yleensä kyllä aamuyöstä.

Aimo Salonen

Ampumahiihdon maailmancupin osakilpailut Kontiolahden ampumahiihtostadionilla 12.-14.3.2010. Perjantaina sekaviesti, lauantaina pikakilpailut, sunnuntaina takaa-ajot.