Taivaalta on putoillut tasaiseen tahtiin lunta ja viime viikkoina katoilta ukkoja. Moni on saanut hyötyliikuntaa lunta kolatessa.

Tarjolla on ollut myös tv-liikuntaa. Vancouverin talviolympialaisissa suomalaisten menestys jäi vähäiseksi. Jääkiekkomaajoukkueen pronssimitali ilman yhtään SM-liigapelaajaa oli hieno suoritus, mutta sen sijaan hiihtomenestyksen lääkkeet näyttävät olevan nykyään norjalaisten kaapissa. Joensuun palloilumenestys tällä kaudella on tiukassa. Kataja ja Riento ovat pelanneet epätasaisesti ja pudotuspelipaikan puolesta on jännitetty. Entinen menestyslaji salibandy rämpi mutta säilyi sarjassa. Juniorityön hedelmät edustusjoukkueisiin ovat kussakin lajissa tällä hetkellä vähäiset vaikka arvokasta juniorityötä seurat toki tekevätkin. Menestys urheilussa vaatii aina myös urheilijalta itseltään uhrauksia.

Kulttuurin saralla kaupunkimme näyttäytyy kokoonsa nähden varsin vetovoimaiselta.

Joensuu on rock-kaupunki mutta myös kaupunginorkesteri on hyvässä vireessä. Takavuosien verovilpeistä selvinneen Atso Almilan paluu taiteelliseksi neuvonantajaksi siivittänee orkesteria taas ammatillisesti askeleen eteenpäin.

Myös maakunnan ainoa ammattiteatteri, Joensuun kaupunginteatteri on tavoittanut hyvin yleisöä ja tuottanut ajatuksia herättävää näyttämötaidetta, josta lukuisat tunnustustakin saaneet amatööriryhmät voivat ammentaa oppeja.

Kulttuurijohtajana Janna Puumalainen on tehnyt hyvää työtä koko toimialalla niin sisältöjen kuin julkikuvankin parissa valtuuston antamien taloudellisten voimavarojen puitteissa.

Kaiken kaikkiaan Joensuun kaupunki sinnittelee kohtuudella vaikeasta maailmanlaajuisesta taloustilanteesta huolimatta. Kaupunginjohtaja Juhani Meriläisen kautta voi jo nyt tarkastella monin osin onnistuneena. Hän on joutunut sovittamaan yhteen monia toimintakulttuureja. Aaro Heikkilän henki leijui vahvasti jokaisessa kaupungintalon huoneessa Meriläisen aloittaessa viitisentoista vuotta sitten tehtävässään.

Edessä oli heti vaikea talouden sopeuttamisurakka. Sen jälkeen kuntaliitokset ovat leimanneet työtä, kun Joensuun naapurikunnista viisaimmat ovat liittyneet osaksi kaupunkia turvatakseen palvelut tulevaisuudessakin.

Viiden kunnan toimintakulttuurien törmäyksiltä ei ole vältytty ja sitoutuminen yhteiseen kokonaisuuteen on edelleen monella kyläpoliitikolla ohutta.

Poliittinen päätöksenteko näyttäytyykin poikkeuksellisen sekavana. Aiemmin ryhdikkäästi vastuuta kantanut kaupungin toistaiseksi suurin poliittinen ryhmittymä SDP on nyt käskytetty Helsingin puoluetoimistolta tekemään kuntatasollakin oppositiopolitiikkaa. Sosialistit ovatkin vastustaneet kaikkea mahdollista.

Surkuhupaisaa on se, että kaupunginhallituksen sosialistijäsenet äänestelevät kaupunginvaltuustossa omia esityksiä vastaan. Epäviralliset tilastot osoittavat, että mm. toveri Mari Hämäläinen on kaupunginvaltuustossa äänestänyt aina kaupunginhallituksen tekemiä esityksiä vastaan, vaikka on ne KH:n jäsenenä hyväksynyt. Lieneekö tämä sitä moniarvoisuutta?

Kaupunginhallituksessa Hämäläisen ohella rooliaan etsii entinen Enon nokkamies Pekka Kukkonen (kesk). Tämä kaksikko Marjatta Rädyllä vahvistettuna onkin ottamassa pääosin poissa olevan Jouko Kärnän roolin kaupunginvaltuustossa. Ennen kesää valittava seuraava Joensuun kaupunginjohtaja saa johdettavakseen taloudellisesti ja pääosin toiminnallisesti hyvässä tilassa olevan kaupungin, jonka päätöksenteko on kiihtyvästi poukkoilevaa ensi vuoden huhtikuun eduskuntavaalien lähestyessä.

Nyt olisi vastuunkantajien astuttava esiin kaikista ryhmittymistä, muuten voi takatalvi yllättää kaupunkilaiset.

Timo Elo