Kalevan Rastin miehet eksyivät Jukolan viestin pimeydessä samaan aikaan, kun Halden SK, toinen kestosuosikki, karkasi voittoon.

Mutta miksi Thierry Gueorgiou, suunnistusperfektionisti, hymyili maalissa, vaikka taas jäätiin kakkoseksi?

- Tämä oli yksi parhaista Jukoloista koskaan. Maasto oli tosi hieno ja haasteellinen, KR:n tähtiankkuri kehui.

Vuosi sitten sama mies suostui tokaisemaan Mikkelin kakkossijan jälkeen yhden ainoaan lauseen: the worst Jukola ever, kaikkien aikojen huonoin Jukola.

Silloin tuo tuli tulkittua pettymykseksi omaan suoritukseen. Nyt lause avautui aivan eri tavalla.

Maailman parhaaksi suunnistajaksi kehuttua ranskalaista taisikin ottaa vuosi sitten päähän se, että liian helpossa maastossa ratkaisi juoksuvoima, eivät suunnistustaidot.

Harju tiesi yöosuuksien ratkaisevan merkityksen

Kytäjän maastot ovat peitteiset, korkeuseroiltaan suuret, fyysisesti raskaat ja suunnistukselliesti erittäin haasteelliset — siis juuri sellaiset, joiden piti sopia Kalevan Rastille.

Päävalmentaja Antti Harju sanoi jo etukäteen, että yöosuudet ovat ratkaisevat:

- Yöllä meidän pitää pysyä kärjen tahdissa. Viidennestä osuudesta eteen päin meidän on sitten tarkoitus karata voittoon, Harju totesi viestin alla.

KR:n loppu toimikin kuten piti.

Philippe Adamskin, Fabian Hertnerin ja Thierry Gueorgioun vauhti olisi kyllä riittänyt ainakin haastamaan Haldenin.

Tällä kertaa vain Anders Nordberg, maailman parhaaksi yösuunnistajaksi sanottu, tyrmäsi muut kolmannella eli pitkällä yöosuudella.

Kalevan Rastilla sen sijaan pettivät nyt juuri luottopakit.

Kakkososuuden Tommi Tölkkö teki ensin ison virheen ja sitten pienemmän ja jäi liikaa Haldenin Erik Axelssonista.

Hannu Airila aloitti pitkän yöosuuden hyvin etenemällä lähes Haldenin Nordbergin tahtiin, mutta niin vain tuli pummi Airilallekin. Tappion sinetöi sitten neljännellä osuudella Simo Martomaan totaalinen eksyminen.

Maasto oli täynnä koukkuja

Mutta miten on mahdollista, että maailman huippusuunnistajat voivat tehdä niin karmeita virheitä kuin Kytäjällä nähtiin?

Kuvitelkaapa se kohtaus Tuntemattoman sotilaan elokuvaversiosta, missä Lehto kuolee: on pimeää, on sateista, on jännitystä ilmassa...

Koko ajan pitää pystyä skarppaamaan tai käy huonosti.

Tässä suunnistuskilpailussa vielä maasto oli täynnä koukkuja, joitaa kuvaa ehkä parhaiten Kalevan Rastin venlan Marika Mikkolan kertaus omasta virheestään päivällä:

- Olin aivan varma siitä, että tiedän, missä olen. Tein kuitenkin virheen korkeuskäyrän lukemisessa: en millään voinut uskoa, että se minun mäkeni on niin iso.

- Siinä oli aivan samanlaiset suo ja mäki lähekkäin ja odotin laakeampaa mäkeä. Olin kuitenkin edennyt liikaa ja olin väärällä mäellä.

Semmoisen haasteen eteen joutui Simo Martomaa pimeässä yösateessa.

- Perkele, en vain kerta kaikkiaan tiennyt yhtään, missä minä olen, Martomaa kertasi vaihtoalueella.

”Pakko vain oli lähteä jonnekin”

Martomaa ei sentään panikoinut vaan onnistui lopulta paikantamaan itsensä kartalle.

- Pakko vain oli lähteä johonkin suuntaan. Kyllähän minä kuulin, että täältä päin kuuluu ääntä, Martomaa viittasi kilpailukeskuksesta kuuluvaan kuulutukseen.

Tekiväthän virheitä toki kaikki muutkin.

Ratkaisevaa oli se, kuka minimoi mokansa. Haldenin ohella siinä onnistuivat parhaiten Tampereen Pyrinnön venlat, joiden kakkososuuden juossut nuori Saila Kinni tiivisti tämän viestin viisauden:

- Piti ottaa tosi tarkasti. Ei voinut heittäytyä upeeseen menoon.

Aimo Salonen